Kehu kirjaa / löydä luettavaa

Suosittelen lämpimästi kaikille Paulo Coelhon Alkemisti-kirjaa. suoraan jostain arvostelusta: ALkemisti on sadunomainen kertomus andalusialaisen paimenen, Santiagon, matkasta etsimään unessa näkemäänsä aarretta. Alusta asti on selvää, että etsintä on ennen muuta oman itsen ja sisimmän luotaamista - ja löytämistä. Kirjan tarina ja tunnelma tuo mieleen puoli vuosisataa sitten ilmestyneen maailmankuulun Antoine de Saint Exupéryn kirjoittaman Pikku Prinssin, joka saapui tähdeltään hetkeksi maailmaamme. Alkemisti opettaa tyynissä mietteissään, että kulta löytyy sydämen kammioista ja että rakkaus on se voima joka muuttaa ja jalostaa Maailman Sielua. Kun pyrimme paremmiksi, myös kaikki ympärillämme muuttuu paremmaksi.
 
Tällä hetkellä on työn alla Stephen Webbin lupaavalta vaikuttava kirja Missä kaikki ovat? Viisikymmentä ratkaisua Fermin paradoksiin ja maan ulkopuolisen elämän arvoitukseen.

Soveltuu niille, joita kiinnostavat mahdollisuudet älyllisen elämän olemassaoloon saatikka sitten sellaisen löytymiseen. Nimensä mukaisesti kirja sisältää 50 mahdollista ratkaisua siihen, miksi ulkopuoliseen älyyn ei ole yrityksistä huolimatta saatu yhteyttä ja siinä käsitellään niin tieteen kehittymistä vieraissa kulttuureissa (kaikki eivät ehkä kehitä tiedettä), avaruusmatkailun ongelmia (valonnopeuden ylittämisen vaikeus) kuin elämälle suotuisten ympäristöjen olemassaoloakin.
 
Dilbert, onko kirja mitenkä vaikeaselkoinen ja/tai tieteellistä tekstiä?
Kuulostaa nimittäin mielenkiintoiselta, mutten vahingossakaan ota itselleni liian vaikeaa palaa purtavaksi. :grin:
 
Dilbertin mainitseman kirjan kustantajan Ursan pitäisi julkaista ensi kuussa myös Peter Wardin kirja Tuntematon elämä, joka käsittelee melkein samaa aihetta eli mahdollisen elämän löytymistä. Alkuteoksen nimi on Life as We Do Not Know It: http://www.amazon.com/Life-Do-Not-Know-Synthesis/dp/0670034584/ref=pd_sxp_f_r/002-5968021-8048049?ie=UTF8

Yleensä kaikkia Ursan kirjoja voi suositella.
 
Vinyarogwen sanoi:
Dilbert, onko kirja mitenkä vaikeaselkoinen ja/tai tieteellistä tekstiä?
Kuulostaa nimittäin mielenkiintoiselta, mutten vahingossakaan ota itselleni liian vaikeaa palaa purtavaksi. :grin:
No tuota. :grin: Yleisesti ottaen kirja on hyvin selkokielinen, eli se on yritetty tehdä sellaiseen muotoon, jota maallikkokin ymmärtää. Paikoin tietysti esitellään hankalahkoja tieteellisiä menetelmiä ja teorioita liittyen vaikkapa mustiin aukkoihin tai suurilla nopeuksilla (>c) matkustamiseen. Taitaa joku kaavakin siellä välissä vilahtaa. Mutta kokonaisuuden kannalta niillä ei välttämättä ole suurta merkitystä, sillä kirja käsittelee eri vaihtoehtoja tapaus kerrallaan ilman sen kummempaa "juonta". Kiinnostava kirja on joka tapauksessa; enpä ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi esimerkiksi laattatektoniikan mahdollista osaa elämän synnyssä ja evoluutiossa.
 
Ombrian varjot

Löysin juuri aivan vastikään suomeksi ilmestyneen <b>Patricia A. McKillip</b>in fantasiaromaanin <i><b>Unohdettu Ombria</b></i> (<i>Ombria in Shadow</i>). En ole päässyt kuin puoliväliin, aloitin vasta muutama tunti sitten, mutta jotakin voin sanoa. Ei tämä mikään maailmaa suurempi teos ole, mutta siinä on outoa imua ja liihottelevaa tunnelmaa, joka pakottaa jatkamaan eteenpäin.

MUOKZ: Keskustelua tästä kirjailijasta ja hänen tuotannostaan voi jatkaa omassa topiikissaan Patricia A. McKillip
 
Liza Marklund - Uhatut

Siinäpä vasta kirjanen! Luin sen tuossa viikonlopun aikana ja en muista, että mikään muu kirja olisi herättänyt miussa yhtä paljon niin voimakkaita tunteita. Päällimmäisenä viha ja suru.
Kirjahan kertoo ruotsalaisnaisesta, jonka ex-sulhanen (Libanonin muslimipakolainen)alkaa vainoamaan häntä murtautumalla hänen kotiinsa, uhkailemalla, pahoinpitelemällä ja pelottelemalla. Todella voimakas kirja. Saa ihmettelemään, kuinka tuollaisia ihmisiä voi olla olemassa (kirja perustuu tositapahtumiin/on dokumenttiromaani), ja kuinka täydellisesti tuolla tavalla voi pilata toisen elämän. Tarina on niin uskomaton, että jo sen takia se kannattaa lukea, suosittelen! Herkkähipiäisimmät voivat jättää sen väliin.


Arthur S. Golden - Geishan muistelmat

Upea ajan kuvaus Japanista ja geisha-instituutiosta.
Kirja kertoo pienestä kalastajakylän tytöstä, joka myydään geishaksi vieraaseen kaupunkiin. Hänen elämänsä alkutaipaleet ovat yhtä kivikkoa vanhemman geishan piinatessa häntä, mutta on mielenkiintoista seurata kuinka hänen käy. Ihania kuvauksia puvuista! Inhimillinen.
Olin pudota penkiltä, kun kirjan lukemisen jälkeen sain tietää, että se on fiktiota. Petyin ja yllätyin, sen verran hyvin se oli kirjoitettu. Surullinen, iloinen, hauska ja hieno kirja!
 
Alexandra Fuller: Don't Let's Go To The Dog's Tonight

Afrikkalainen lapsuus. Fuller kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan eri Afrikan maissa, pääpaino Rhodesiassa. Sodan kauhuilla yms. ei kuitenkaan mitenkään mässäillä vaan kaikki kerrotaan kuitenkin lapsen näkökulmasta ja aika positiivisestikin. Fullerin kertomuksessa yhdistyvät maiden sisällä kiehuvat konfliktit ja hänen perheessään tapahtuvat tragediat mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Etenkin Fullerin suhde äitiinsä ja sisaruksiinsa nousee esille. Suosittelen lämpimästi, jos haluaa lukea jotakin realistista muttei kuitenkaan inhorealistista. (Kirja on suomennettu nimellä Ei hungingolle tänään - afrikkalainen lapsuuteni, mutta suomennoksesta en osaa sattuneista syistä sanoa mitään.)
 
Odottelen suomennosta tai englanninnosta tästä:

http://www.hs.fi/artikkeli/Puolikuu+ja+hakaristi/1135222930563

Vaikuttaa kiintoisalta ja selventää kummasti Lähi-Idän kriisin perimmäisiä syitä. Tosin tilanteeseen ennakkoasenteiden sanelemaa mututietoa syvemmin perehtyneille tuossa ei taida olla juurikaan uutta.
 
Wilbur Smithin koko tuotanto on jännityskirjojen ystäville ohittamaton kasa. Ensimmäiseksi Wilbur-kokemukseksi suosittelisin Courtney-saagan aloittavaa kirjaa Kun leijona metsästää. Saagaa jatkavien kirjojen nimiä ei kannata pelästyä: Ukkosen kumu, Elämän ja kuoleman laakso, Polttava rannikko, Vihan ja rakkauden perintö, Palava maa, Kultakettu ja Noiduttu safari.
 
Zadie Smith: Valkoiset hampaat.

En ainakaan pikavilkaisulla huomannut, että tätä kirjaa olisi mainittu. Tarina sijoittuu suurin piirtein nykyajan Lontooseen ja kertoo maahanmuuttajien ja paikallisten alkuasukkaiden elämästä ja kohtaamisista. Sikäli aika harvinainen kirja, että se käsittelee useamman sukupolven mittaista ajanjaksoa. Mielestäni kirjassa on loistavat, melkein kaikista kirjoista parhaat henkilöhahmot ja se on kirjoitettu muutenkin todella hyvin, mutta ennen kaikkea se on vaan niin hauska. Juonessakaan ei ole valittamista.

Smith on kirjoittanut muitakin kirjoja, joita on kehuttu paljon (ainakin Kauneudesta ja Nimikirjoitusmies), mutta en tykännyt niistä niinkään.

Kirjasta on muuten tehty muistaakseni ihan hyvä tv-sarjakin, sellainen minisarja, joka näytettiin joitain vuosia sitten.
 
Heikki Jokinen: Kilroy kävi täällä

Ennen nettiäkin ihmisillä oli halu saada äänensä kuuluville. Lehtien palstoille voi toki kirjoittaa, mutta toimittajat toimivat pullonkauloina itseilmaisussa. Mutta seinälle sai kirjoittaa ihan mitä tahansa, ellei jäänyt kiinni. Parhaista seinäkirjoituksista on tämä kirja koottu. Pahimmat rivoudet on karsittu pois. Otteita:
Gandalf presidentiksi!
Mikä on välinpitämättömyyden ja apatian ero?
– En tiedä enkä välitäkään.
Moskovan sirkus vierailulla. Älä ruoki eläimiä. (Praha 1968)
Kaikki kirjoittavat seiniin paitsi minä. (Pompeiji ennen vuotta 79)
Mieluummin kahdeksan tuntia toimistossa kuin kokonaan ilman unta.

Suosittelen!
 
Täytyypä ehdottomasti suositella äkkiväärien ja absurdien juonenkäänteiden sekä valaiden ystäville hillitöntä kertomusta valastutkijoista. Christopher Moore: Pyrstö eli Tiedän miksi siivekäs valas laulaa. Ryhävalaita tutkiva ryhmä törmää Havaijilla omituisiin tapahtumiin. Kirjan henkilöhahmot ovat värikkäitä ja tapahtumat mielikuvitusrikkaita. Kerronta osin scifistisiä ja fantasiapiirteitä sisältävässä kirjassa tempaa mukaansa. Sitä paitsi valaistakin oppii kaikenlaista.

Hulvatonta verbaliikkaa tarjoaa myös liberalismin ja uskonnollisen fanatismin yhteentörmäyksestä kertova Theodore Roszak: Paholainen ja herra Silverman. San fransiscolainen, juutalaissyntyinen homoseksuaali kirjailija kutsutaan luennoimaan humanismista kristilliseen opistoon Minnesotaan keskellä talven lumimyrskyjä.
 
Ksu tuossa tyttökirjaotsikossa sanoi tykkäävänsä sisäoppilaitoskirjoista. Englantilaisesta poikien sisäoppilaitoksesta maailmansotien välisenä aikana kertoo Delderfield, R. F. kirjassaan Päivien kultainen ketju, joka on esitetty myös tv-sarjana.

Sisäoppilaitokseen saapuu sotaneuroosin kokenut mies, jonka silmien edessä kokonainen sukupolvi pyyhkäistiin taisteluhautojen liejuun. Hänet pestataan opettajaksi ja vasemmistolaisten mielipiteidensä vuoksi hänet melkein kastetaan Bolshevikiksi, mutta pojat ristivätkin erikoisia mutta tehokkaita opetusmetodeja käyttävän uuden opettajan Poppamieheksi. Opettajainhuoneessa uudet metodit herättävät sekä ihastusta että vihastusta. Alkuun ystävällisistä opettajista tulee leppymättömiä vihamiehiä ja kyynisistä mörökölleistä uskollisia ystäviä. Pojat tekevät kujeitaan, vetelehtivät oppitunneilla ja ujoja poikia pitää houkutella ulos kuorestaan. Vuodet vierivät ja pojista kasvaa miehiä ja opettajien elämä muuttuu.

Kirjan vanhahtava tyyli viehättää ja luokkayhteiskunnan ajattelutavat mietityttävät. Lempikirjojani.
 
Julia Navarron Vaiennut veljeskunta

<i>Vaiennut veljeskunta yhdistää viihteellisesti menneiden aikojen kristillistä mystiikkaa nykyajan tapahtumiin. Romaanin keskipisteenä on Torinon käärinliina, tunnettu pyhäinjäännös, johon on painautunut ristiinnaulitun miehen kuva. Tulipalo Torinon tuomiokirkossa ja tulipalossa kuollut mies laukaisevat liikkeelle jännittävän rikostutkimuksen, jota johtaa keskusrikospoliisin taideyksikön päällikkö, etsivä Marco Valoni. Yhdessä tarkkanäköisen historioitsijan Sofia Gallonin ja uteliaan toimittajan kanssa hän selvittää arvoitusta, joka juontaa juurensa temppeliherroihin asti. Tutkijat huomaavat, että Torinon katedraalin tapahtumat liittyvät pyhään käärinliinaan ja sen eri vaiheisiin aina Jeesuksen ajoista muinaiseen Bysantin valtakuntaan.</I>
Lähde: http://www.tornio.fi/kirjasto/tuu/dekkarit/vuodet/2006s.htm#Navarro

Sain kirjan joululahjaksi ja eilen satuin sen hyllystä poimimaan enkä kirjaa sen jälkeen ole käsistä paljon laskenutkaan. Oli pakko ottaa se työpaikallekin mukaan.
Kirjahan on samantyyppinen kuin Da Vinci koodi. On uskonnollisia esineitä, salaseura, taiderikostutkijoita, vakoojia ja pettureita. Hienoa kirjassa on miten se hyppii nykyajan ja Jeesuksen kuoleman jälkeisen ajan välillä ja antaa lukijalle vihjeitä tarinasta.
 
Aion kehua Anthony Horowitchi Alex Rider & Stormbraker
- nimistä kirjaa.
Se on vuodelta 2001 ja sen on kustantanut Karisto
Päähenkilö on luonnollisesti: Alex Rider
Luokitus: salapoliisi romaani
ja sivuja oli muistaakseni 226

Ian Rider, Alex Riderin viimeinen sukulainen ja setä
kuolee hämärästi. (auto-onnetomuudessa, rekka ajoi päälle, kerrotaan Alexille) Hautajaisissa yhdellä miehellä on takkinsa taskussa
ase, Sedän B.M.V: ssä on luodinreikiä...

Kaikki viittaa siihen ettei Ian Rider kuollut auto-onnettomuuteen vaan
hänet murhattiin.

M16 pestaa Alexin setänsä tilalleen ja rankan koulutuksen jälkeen tämä lähetetään tehtaalle, jossa Stormbreaker -nimisiä koneita valmistetaan...

:vyk: Todella hyvä kirja, Alex on kyllä TODELLA älykäs JA kekseliäs

suosittelen, lukekaa
 
Marsha Mehran/ Lumoavien mausteiden kahvila

Tämä kuuluu niihin kirjoihin, jonka valitsin ihan sokkona kannen perusteella ja jälleen kerran sain hyvän kirjan. Kirja kertoo kolmesta siskoksesta, jotka pakenevat Iranin vallankumousta vuonna 1979. He päätyvät pieneen irlantilaiseen kaupunkiin pitämään kahvilaa nimeltä Babylon Cafe. Sehän saa aikaan pienessä kaupungissa niin ihastusta kuin vihastustakin.

Huomasin siinä samankaltaisuuksia Pieneen suklaapuotiin, mutta ne eivät olleet mitenkään häiritseviä kuitenkaan. Kirjassa olennaisena osana ovat eksoottiset ruoat ja kirjan sivuilta löytyvät myöskin reseptit niille.

Suosittelen.
 
No minä kehuisisin kirjaa nimeltä Varjoissa Vaeltaja.
Kirjan on kirjoittanut Ilkka Auer vuonna -05 (vai oliko se 04)
kirja kertoo 11 vuotiaasta Nonna tytöstä jota ihmiset kutsuvat Noitalapseksi koska hän on sukua Sysilouhille...jaa...No kun luet aat selville...
Kirja on toinen osa sarjasta Jään ja Lumenmaa.

Ksu edit: Hei Bilius! Voisitko vielä hieman muokata viestiäsi ja tarkentaa miksi kirja on mielestäsi hyvä (ja kannattaisiko ensin lukea sarjan eka osa vai voiko tästä suoraan aloittaa). Kirja ilmestyi muuten 2006.
 
Diana Wynne Jonesin Liikkuva linna!

Liian harvat ovat lukeneet sen, vaikka Miyasakin elokuva on suosittu. Luin onnekseni Liikkuvan linna alunperin kirjana. Mielestäni se on paljon elokuvaa parempi.

Juoni: Nuori hattukaupan tytär Sophie muuttuu Erämaan noidan loitsun takia 90 vuotiaaksi vanhaksi mummeliksi. Hän lähtee kotoaan ja vaeltaa erämaahan ja tapaa velho Howlin liikkuvan linnan. Sophie tunkee sisään linnaan ja jää sinne asumaan Howlin, oppipoika Michaelin ja tulidemoni Calciferin kanssa. Erämaan noita havittelee Howlin sydäntä ja on laittanut kirouksen tämän perään. Kirja kertoo siis Sophien ja kumppanien selviytymisestä Erämaan noidan ja kuninkaan karttelun seassa. Kaiken lisäksi Sophien pitäisi selvitä omasta kirouksestaan, kiukuttelevasta velhosta ja lupauksestaan purkaa sopimus, joka sitoo Calciferin Howliin.
 
Liikkuvalle linnallehan on myös "jatko-osa", Castle in the Sky (suomeksi ilmeisesti Leijuva linna). Se ei tosin imo ole ihan yhtä hyvä, mutta ei se missään nimessä myöskään huono kirja ole.
 
Ylös