Enki Bilal

Kohta minut bannataan täältä...

Mutta vielä yksi keskustelun arvoinen asia on Enki Bilalin sarjakuvatuotanto. Tämäkin sarjakuva on scifi-henkinen, mutta tyystin eri tavalla kuin Valerian-sarja.

Bilalin tuotanto on suorastaan ällöttävyyteen asti raadollinen. Mutta piirrosjälki niin... ah! omaperäistä.

Manaran ohella tämä kuuluu niihin, joita ostan niiden tullessa suorastaan silmille, mutten etsimällä etsi.

Luulen, että näiden sarjakuvien ymmärtäminen vaatii osittain tiettyä ikää ja tiettyjen asioiden tuntemista (kylmä sota, itäblokki jne.). Mutta tällaiselle tyypille, jolle Berliinin muurin murtuminen oli merkkitapahtuma (suurin osa teistä ei varmaan ollut vielä syntynytkään), sarja tuo monia mielleyhtymiä.

Uusin sarja Bilalilta keskittyy -90 luvun Balkanin sodan aikaisiin tapahtumiin, mutta tapahtuu kaukana tulevaisuudessa.

Sininen on merkittävä väri Bilalin tuotannossa. Uusimmissa myös punainen. Näin väittäisin.

Ensimmäinen Bilalini, Jumalaton näytelmä, oli Suuri Tapaus sarjakuvien ahmijan urallani, kaiken kaikkiaan se jäi pysyvästi kaikkien lukemieni/näkemieni/kuulemieni scifitarinoiden kärkikymmenikköön.

Pariisin maisemat, rappeutuneet ihmiset, niin päähenkilöt kuin kaikkialta kuvaan raahustavat paariat, olivat silloin aivan uudella tavalla mieleenjäävän väkeviä - kertakaikkisen raadollisia niin kuin May sanookin. Minun ei tarvitse edes sulkea silmiäni nähdäkseni jalkapuolen Stankun kyyhöttämässä metroasemalla egyptiläisen jumalan seurassa...

Minulle taisi aikoinaan käydä esimerkiksi niinkin, että kiinnostuin Baudelairen runoista Jumalattoman näytelmän ansiosta.

Enki Bilalin Jumalaton näytelmä suorastaan rajäytti tajuntani ja se oli ilmestyessään (1985) ennennäkemättömän ja käsittämättömän hieno scifi-sarjakuvateos. Myös trilologian kaksi jälkimmäistä osaa (Unien vankila, 1988, Kylmä päiväntasaaja, 1993) ovat hienoja.

Nikopol-trilologian pohjalta on tehty (v. 2004) elokuva Immortal (Ad Vitam), jossa on yhdistetty animaatiotekniikkaa ja blue screen -tekniikkaa. Enki Bilal on myös ohjannut elokuvan ja toiminut toisena käsikirjoittajana. Elokuvassa on mukana sarjakuva-trilogian tapahtumista lähinnä jälkimmäisten osien tapahtumat ja miljööt, mutta varsin löyhästi. Minusta katsomisen arvoinen elokuva, mutta ei sentään mestariteos. Olen huomannut sen esim. Anttilan DVD-alelaareissa vielä vähän aikaa sitten.

Bilalin ja Pierre Christinin yhteistyönä tekemät Metsästysretki (1989) ja Koston veljeskunta (1990) sijoittuvat nykyaikaan, siis 1900-luvun loppupuolelle.

Sarajevo- tai hirviötetralologian (Hirviön uni, 1998, 32. joulukuuta, 2003, Tapaaminen pariisissa, 2006 ja Neljä?, 2007) tapahtumat sijoittuvat Jugoslavian hajoamisesta vuoden 2026 nykytodellisuuteen. Näissä Bilalin piirros on upeaa, mutta tarina on hajanainen ja aika vaikeaselkoinen. Luin jokainen osan heti pariin kertaan ja silti jäi tunne, että nyt kyllä jäi jotakin tajuamatta...

Wikipediaa vilkaistuani huomasin, että Bilal on tehnyt myös kolme muuta elokuvaa: Bunker Palace Hôtel (1989), Tykho Moon (1996) ja CineMonster (2007), ja ne vaikuttivat mielenkiintoisilta, joten pitääkin paremmalla ajalla perehtyä niihin tarkemmin.

Minulle Enki Bilal on sarjakuvataiteilija (Hugo Prattin ohella), jonka teoksia odotan suurella mielenkiinnolla ja jotka myös haluan omaan hyllyyni. Huomasin juuri, että sarjakuvahyllystäni puuttuvat Unien vankila ja Koston veljeskunta, joten niitä pitääkin kysellä jälkikasvulta takaisin, tai pahimmassa tapauksessa alkaa metsästämään divareista, jos niitä ei löydy.

Bilalin tuotannossa on helposti huomattavissa tyylin muuttuminen (tai miehen vanheneminen). Esimerkiksi Jumalaton näytelmä on varsin tarkkaviivainen ja juoni käsitettävä. Sarajevo-albumeissa piirrosjälki muuttuu yhä enemmän luonnoksen omaiseksi, ja tarina kryptisemmäksi. Itse olen ostanut näitä lähinnä kauniiden kuvien vuoksi, kun uudemmista tarinoista ei enää saa kovinkaan paljon tolkkua. Tai kyllähän niitä voi ymmärtää, mutta ei se mikään lukunautinto enää ole.

Parhaita koskaan eläneitä sarjakuvapiirtäjiä, ellei paras. Esteettinen.

Centaurea sanoi:

Minulle Enki Bilal on sarjakuvataiteilija (Hugo Prattin ohella), jonka teoksia odotan suurella mielenkiinnolla ja jotka myös haluan omaan hyllyyni. Huomasin juuri, että sarjakuvahyllystäni puuttuvat Unien vankila ja Koston veljeskunta, joten niitä pitääkin kysellä jälkikasvulta takaisin, tai pahimmassa tapauksessa alkaa metsästämään divareista, jos niitä ei löydy.

Click to expand...

Minulla on nämä vanhemmat (Jumalatonta näytelmää jopa kaksin kappalein), mutta tämä hirviö-tetralogia ei ole kiinnostanut niin paljon. Yhdyn edellisiin mielipiteisiin.

Koston veljeskunta on vain ranskaksi ja sitä olen aina divareissa vilkuillut sivusilmällä. Kun tuo ranskantaito on ihanaisen rrrranskalaisesti sorahtavasta r:stäni huolimatta vähän heikonlaista. Ja nimenomaan Metsästysretki ja Koston veljeskunta ovat minulle sitä parhaita Bilalia.

Bilalin sarjakuvissa olen pitänyt etenkin siitä dramaattisesta värienkäytöstä. (Mm. kirkasta punaista lähes mustavalkoisessa taustassa.)

Näin Joskus sen Immorten elokuvankin, mutta ei tuntunut läheskään niin vaikuttavalta kuin sarjakuvatrilogia aikoinaan.

Suosittelen vahvasti kirjastojen poistomyyntejä. Löysin sellaisesta taannoin Metsästysretken viidelläkymmenellä sentillä! Tietysti joku voi nyrpistää nenäänsä muovituksille, viivakoodeille ja leimoille, mutta se on ylivoimaisesti halvin tapa hankkia sarjakuvia.

Tilasin Akateemisen kirjakaupan nettikirjakaupasta Bilalin 2009 julkaistun sarjakuvateoksen Animal'z ja kirjan saatuani huomasin, että se onkin ranskan kielinen (luulin tilanneeni englannin kielisen) . En osaa sanaakaan ranskaa, joten nyt ei auta muu kuin katsella kuvia ja yrittää arvata, mitä teksteissä voisi olla. Nuorimmainen aloitti tässä jaksossa ranskan opinnot, joten hänestäkään ei ole suomentajaksi tähän hätään.

No - kuvat ovat hienoja ja tarina vaikuttaa Bilalmaisen hämärältä, joten ehkä tekstikielellä ei loppujen lopuksi ole niin väliä.